Rauha, kone ja Rauhankone

Maailmanrauha

Useimmille meistä, jotka olemme syntyneet 80-luvulla ja kasvaneet kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, maailmanrauha on myytti. Se on jotain, mistä puhutaan Miss Maailma -kilpailussa. Tai poliittisen vähemmistön vasemmistounelma. Ainakaan se ei ole mitään, mitä voitaisiin saavuttaa.

Toisaalta, sama sukupolvi on järkyttynyt siitä, ettei rauha lisäännykään maailmassa automaattisesti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana historia on muuttanut dramaattisesti suuntaansa. Se on myös herättänyt uudelleen kiinnostuksen maailmanrauhaa kohtaan.

Mutta voidaanko maailmanrauhaa todella rakentaa?

Epäilemättä maailmanrauha on vaikea tehtävä. Monimuktaisessa maailmassa ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Kun pelissä ovat kansanlliset tunteet, poliitikkojen egot, luonnonvarat ja tuhansia vuosia historiaa, helppoja kokonaisvaltaisia ratkaisuja ei ole olemassa.

Mutta rauhaa rakentaessa pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Yhden suuren ratkaisun etsiminen ei taida olla edes mielekästä. On parempi keskittyä pieniin, yksinään epätäydellisiin, askeliin, jotka kuitenkin johtavat meitä oikeaan suuntaan.

Kone

Toinen julkisessa keskustelussa nouseva teema on AI, koneäly. Koneet, jotka katsovat maailmaa uteliaina ja yrittävät ymmärtää sitä. Kyllä, loppupeleissä ne ovat vain sähköisiä signaaleja ja monimutkaista logiikkaa. Mutta toisaalta, niin olemme mekin.

Vaikka koneet eivät (vielä) yltäisikään ihmisten tasolle älykkyydessä, niitä voidaan jo nyt hyödyntää työkaluina. Ihmisten vahvuus on hahmottaa iso kuva ja nähdä yhteyksiä sielläkin, missä ne eivät ole ilmiselviä. Koneet ovat puolestaan parhaimillaan analysoinnissa ja vaihtoehtoisten skenaarioiden arvioinnissa. Siksi ihmiset ja koneet voivat yhdessä saavuttaa asioita, jotka muuten olisivat ulottumattomissamme.

Meidän ei pitäisikään nähdä koneita yksiselitteisesti uhkana tai pelastajana. Koneet ovat kumppaneitamme. Me opetamme niitä, puhumme niille, ja ne vastaavat. Ne pystyvät täydentämään kuvat, joiden ääriviivat me olemme hahmottaneet.

Mutta loppujen lopuksi vastuu on aina meillä. Koneet eivät muuta maailma puolestamme. Me päätämme, miten reagoimme siihen tietoon, jota koneet meille tarjoavat.

Rauhankone

Professori Timo Honkela on yhdistänyt nämä kaksi aihetta kirjassaan Rauhankone (Gaudeamus, 2017). Hän näkee maailman optimistisesti ja kuvaa, miten koneälyä voitaisiin käyttää ihmisten välisen kommunikaation parantamiseen.

Honkela on käyttänyt uransa ihmisten kielen ja koneälyn ymmärtämiseen. Hän uskoo, että koneet voisivat auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin. Tämän hän pyrkii saavuttamaan kolmella konseptilla.

  • Merkitysneuvottelevakone tunnistaa tilanteet, joissa ihmiset puhuvat samoilla sanoilla eri asioista. Kone voisi ohjata keskustelua sekä lisätä siihen sisältöä niin, että osapuolet pääsisivät lähemmäs toisiaan.
  • Tunneanalyysi on koneoppimisen ala, joka keskittyy ihmisten tunteiden tunnistamiseen. Koneet voisivat auttaa meitä ymmärtämään omia ja toisten tunnereaktioita paremmin lisäten empatiaa ihmisten välillä.
  • Miljoonan ihmisen kokous on datalouhinnan sovellus, joka mahdollistaisi miljoonien (tai miljardien) ihmisten käsittelevän samaa aihetta yhtäaikaisesti. Kone keräisi argumentit ja etsisi ratkaisuja hyödyntäen ihmisten kollektiivista tietoa enemmin kuin yksittäisten ihmisten ideoita.

 

Honkelan kirja on alkupiste. Lähtökohta matkalle, joka näyttää meille, mitä Rauhankone voisi käytännössä olla. Juuri tätä matkaa Futurice aloittaa nyt. Me otamme ensimmäisiä pieniä askeleita kohti rauhan ja koneälyn yhdistämistä. Tärkeintä on nyt ymmärtää, mihin suuntaan meidän oikeastaan pitäisi lähteä.